Vinkkejä pikkuleipien leipomiseen

Keksi tai pikkuleipä -nimikkeen alle voidaan laittaa valtava määrä mitä erilaisempia leivonnaisia, aina makeista suolaisiin ja arkisista juhlaviin. Nämä pikku naposteltavat ovat monesti niitä jotka ensimmäisenä katoavat parempiin suihin, koska niitä rakastavat niin aikuiset ja lapsetkin ympäri maailman. Tähän artikkeliin on kerätty muutamia pikku vinkkejä, joiden avulla onnistuminen on kokemattomaltakin leipojalta varmempaa. Pikkuleipien valmistaminen saattaa tuntua varsinkin kokemattomasta vaikealta, mutta jos noudatat reseptiä huolellisesti se on tosiasiassa hyvin yksinkertaista. Ja uunituoreiden pikkuleipien tuoksusta voi nauttia yhtä paljon kuin niiden syömisestä tai leipomisestakin, tosin kuka voi vastustaa kiusausta maistaa edes yksi..

Taikinan valmistus
Leipomisessa yleensäkin on tärkeintä seurata ohjetta tarkasti ja mitata aineet huolellisesti. Siksi kannattaa käyttää oikeita mittalusikoita tavallisten sijaan. Mittaa aina tasamitallisia, pyyhkäise mitan yli menevä aines pois sormella tai vielä mieluummin veitsellä. Myös talousvaaka ja mittakulhot/-astiat ovat tarpeellisia ja tarkka mittakannu on tärkeä nesteitä mitattaessa. Nestemäärät kannattaa tarkistaa mitta-astian ollessa tasaisella alustalla silmien tasolta. Kannattaa myös varata iso siivilä jauhojen seulomista varten, seulomalla taikinasta tulee tasaisempaa. Myös leivinjauhe ja mausteet sekoittuvat taikinaan tasaisemmin siivilän läpi seulottuna. Hunaja ja siirappi on hankalia mitata, ne kannattaa mitata tilavuuden mukaan tai punnitsemalla. Jotta hunaja tai siirappi ei tarttuisi mitta-astiaan, kannattaa kostuttaa astia vedellä tai joissakin tapauksissa ruokaöljyllä.

Nypityt taikinat
Nypityissä taikinoissa rasva lisätään jauhoihin sormin nyppimällä, kunnes seos on hienoa mutta ryynimäistä. Jotta taikinasta ei tulisi löysää ja tarttuvaa käytä kylmää, jähmeää rasvaa (varsinkin jos rasvaa on runsaasti suhteessa jauhojen määrään). Käsittele taikinaa kevyesti ja niin vähän kuin mahdollista. Valmiin pikkuleivän koostumus riippuu rasva- ja sokerimäärän suhteesta. Mitä enemmän rasvaa, sen pehmeämpi keksi ja mitä enemmän sokeria, sen rapeampaa. Kun taikinaan lisätään leivinjauhetta, lisääntyy kuohkeus ja mureus. Monesti taikina kiinteytetään munalla, keltuaisilla tai maidolla niin tanakaksi, että sitä pystyy kaulimaan. Joissakin pikkuleipätaikinoissa on niin paljon rasvaa, että ne eivät tarvitse lisäksi munia tai maitoa.

Vaahdotetut taikinat
Vaahdotetun taikinan valmistus perustuu hyvin yksinkertaiseen asiaan, eli rasvaa ja sokeria hierotaan ja vatkataan kunnes seos on vaaleaa ja koostumukseltaan kevyttä ja vaahtomaista. Vatkaaminen tehdään monesti sähkövatkaimella, mutta perinteinen puukauhakin käy. Jauhoa lisättäessä taikinasta riippuen on monesti kuitenkin apuvälineistä luovuttava ja jatkettava loppuun käsin. Vaahdotetut taikinat ovat pehmeämpiä kuin nypityt. Useimmat vaahdotetuista taikinoista voi kaulia heti, mutta jotkin on jäähdytettävä esim jääkaapissa, jotta ne olisivat tarpeeksi jähmeitä kaulittavaksi. Jäähdyttämistä kannattaa muutenkin kokeilla jos taikina tuntuu vaikealta kaulia tai muuten käsitellä. Kääri vain taikina muovikelmuun ja laita vähäksi aikaa jääkaappiin. Taikina ei kuitenkaan saa jähmettyä liiaksi, sillä silloin se helposti murenee ja sitä on jälleenvaikeaa kaulia. Laita taikina mieluummin jääkaappiin, kuin että lisäisit siihen jauhoja. Taikinat joissa sokerin osuus on suuri ovat pehmeämpiä kuin vähäsokerisemmat, joten ne on järkevää jäähdyttää sekä ennen kaulimista että ennen paistamista.

Vatkatut taikinat
Vatkaamalla valmistetut taikinat vatkataan ennen jauhojen lisäämistä niin paksuksi vaahdoksi, että siihen vatkaimesta syntyvä jälki jää näkyviin ainakin viideksi sekunniksi.

Tuorepikkuleivät ja suklaan sulatus
Näitä pikku naposteltavia jotka eivät ole pikkuleipiä oikeastaan lainkaan, ei paisteta ollenkaan. Ne valmistetaan usein sulattamalla esim suklaata ja yhdistämällä siihen erilaisia aineksia. Niiden valmistus on usein hyvin helppoa ja nopeaa, mutta jähmettyäkseen kunnolla ne vaativat pitkän jäähdytysajan. Suklaata sulatettaessa tulee olla tarkkana, ettei seos kuumene liikaa sillä silloin suklaa muuttuu karvaan makuiseksi ja rakeiseksi. Parhaiten sulattaminen tapahtuu vesihauteessa, eli kulhossa joka on asetettu kuuman vesikattilan päälle. Kulhoksi kannattaa valita niin suuri kulho että sen reunat ylettyvät kattilan reunojen yli, sillä silloin vesi tai höyry ei pääse suklaan sekaan. Vesi suklaan seassa muuttaa sen paksuksi ja ryynimäiseksi. Sulatuskulhon pohja ei myöskään saisi olla vedessä, vaan selkeästi sen yläpuolella. Vesi kannattaa pitää miedosti poreilevana, älä päästä sitä kiehumaan. Suklaan sulatus onnistuu myös mikrossa. Tämä keino on käyttökelpoinen esimerkiksi kun suklaata tarvitaan vain pieniä määriä esim. keksien kuorrutukseen. Silloin kannattaa lämmittää kulhoa varovasti vain lyhyitä hetkiä kerrallaan ja sekoittaa välillä, kunnes suklaa on tarpeeksi juoksevaa. Tuorepikkuleivät kannattaa säilyttää jääkaapissa, etteivät ne pehmene. Parhaita ne ovat hieman viileinä tarjoiltuna.

Marenkipohjaiset pikkuleivät
Nämä pikkuleivät valmistetaan valkuaisia vatkaamalla vaahdoksi, joka sitten kovetetaan uunissa. Valkuaisvaahtoon voi yhdistää esim. manteleita tai pähkinöitä. Nämä pikkuleivät voidaan muotoilla mm. pursottamalla, mutta voit yhtä hyvin nostella taikinaa lusikalla pellille.

Sulattamalla valmistetut taikinat
Sulattamalla valmistetuissa taikinoissa ainekset kiehautetaan yhteen ja sen jälkeen taikina jäähdytetään. Näissä taikinoissa on yleensä runsaasti sokeria, siirappia tai hunajaa, joten taikina saattaa lämpimänä olla melko tarttuvaa. Tällainen taikina kannattaakin jäähdyttää kunnolla, jolloin se ei tartu yhtä helposti. Vältä lisäämästä ylimääräisiä jauhoja. Tällä tavalla valmistetaan mm. piparkakkuja, mutta myös monia muita pikkuleipiä.

Jääkaappipikkuleivät
Näissä taikina tulee jäähdyttää perusteellisesti jääkaapissa ennen kuin se voidaan viipaloida paistamista varten. Vinkkinä, taikinaa voidaan säilyttää jääkaapissa jopa viikon ajan ennen paistamista. Jääkaappitaikinat valmistetaan useimmiten vaahdottamalla. Ne leviävät paistamisen aikana, joten asettele keksit pellille kauas toisistaan.

Kauliminen
Mikä tahansa tarpeeksi iso tasainen alusta käy kaulimiseen, mutta iso marmorilaatta on ihanteellinen (mutta ei välttämätön) erityisesti rasvaisille ja pehmeille taikinoille, koska se pysyy mukavan viileänä. Kaulimeksi käy hätätapauksessa vaikka puhdas lasipullo, mutta kaupoista on saatavilla mitä erilaisempia kaulimia. Sekä kaulin että alusta kannattaa jauhottaa kevyesti, jottei taikina tartu niihin kiinni. Liikaa jauhottamista tulee kuitenkin välttää, ettei taikinasta tule liian kuivaa jolloin taikinan käsittely saattaa olla hankalaa. Myös paistoaikaan, väriin tai muihin ominaisuuksiin voi tulla muutoksia. Kauli mahdollisimman kevyesti, siirtele taikinaa ja jauhota ohuelti sen alta vähän väliä. Joskus apuna voi käyttää leivinpaperia, ja joissakin ohjeissa neuvotaankin kaulimaan leivinpaperin päällä tai niiden välissä. Leivinpaperi tosin helposti liukuu työpöydällä, mutta asiaa voi auttaa kostuttamalla alustaa kevyesti ja asettamalla sitten leivinpaperi siihen. Liika jauho kannattaa harjata kevyesti pullasutilla pois pikkuleipien päältä, jauhot pilaa keksin ulkonäön ja saattaa palaa uunissa.

Muotoilu
Yksinkertaisimmillaan pikkuleivät voi muotoilla leikkaamalla (ohutteräisellä terävällä) veitsellä tai käyttämällä taikinapyörää. Tietenkin on olemassa vaikka minkä muotoisia muotteja, joita on valmistettu mm. metallista tai muovista. Kaikkein parhaiten toimii muotti, jossa on terävä kunnolla leikkaava reuna. Muotin voi myös jauhottaa ennen käyttöä, silloin pikkuleipä ei tartu muottiin kiinni. Pikkuleipä kannattaa siirtää lastalla työpöydältä pellille. Monet pikkuleipätaikinat pystyy myös pursottamaan. Metalliset pursottimen päät eli tyllat ovat yleensä parempia, sillä niillä syntyy tarkempaa jälkeä. Tanakammille taikinoille sopii pursottimeksi taikinaprässi jossa yleensä on eri muotoisia levyjä, joiden läpi pystyy helposti puristamaan monen muotoisia pikkuleipiä.

Paistaminen ja jäähdyttäminen
Tavallinen uunipelti kannattaa peittää leivinpaperilla jolloin välttyy sen pesemiseltä. Jos kuitenkin pelti pitää pestä, kannattaa se kuivata huolellisesti ettei se ruostu. Kannattaa paistaa keksitaikinasta aina koeleivos, varsinkin jos ei aiemmin ole käyttänyt kyseistä uunia. Paistoajat ja lämpötilat vaihtelevat uunista riippuen, joten annetut ajat ja lämpötilat ovat suuntaa antavia. Joissakin uuneissa peltiä pitää välillä kääntää, jotta paistotulos olisi tasainen. Jopa pellin materiaali saattaa vaikuttaa paistamisaikaan, koska toiset metallit johtavat lämpöä paremmin kuin toiset. Kypsymistä kannattaa siis seurata uunin vierestä tarkkaavaisesti, keksit palavat herkästi. Pikkuleivät kannattaa nostaa pelliltä pois muutaman minuutin kuluttua, sillä heti uunista otettuna keksit ovat usein pehmeitä. Joustavalla ohuella paistinlastalla saa kätevästi hauraatkin pikkuleivät pelliltä nostettua ritilälle jäähtymään. Jäähdytys ritilällä nopeuttaa jäähtymistä. Toiset keksit on tarkoitus saada käyräksi tai kulhomaiseksi, se onnistuu nostamalla keksit lämpiminä jonkin sylinterin tai pyöreän kappaleen kuten kaulimen tai kulhon päälle jäähtymään.

Säilytys
Pikkuleipätaikinaa voidaan säilyttää kelmuun käärittynä jääkaapissa jopa viikon, ennen paistamista. Jääkaapista on sitten kätevää ottaa taikina esille tarvittaessa ja paistaa sopiva määrä vaikkapa yllätysvieraille. Varsinkin vähärasvaisia pikkuleipiä voi säilyttää leivontavalmiina myös pakastimessa. Pikkuleivät kannattaa pakastaa paistamattomina ja valmiiksi muotoiltuina. Pakasta keksit kelmulla päällystetyllä pellillä koviksi ja pakkaa pakastuneet keksit pakasterasioihin. Kanteen kannattaa merkitä mm. valmistuspäivämäärä, määrä ja paisto-ohjeet. Tällä tavalla keksit on helppo säilyttää, löytää ja ottaa esille tarvittaessa. Voit säilyttää keksejä pakasteessa jopa kolme kuukautta. Paista pakastetut keksit reseptiin merkityn lämpötilan mukaan, lisäät vain muutaman minuutin paistoaikaa.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paistettuja pikkuleipiä kannattaa säilyttää ilmatiiviissä rasiassa, jossa ne hyvinkin säilyvät viikon (hyvin rasvaiset, täytetyt tai kuorrutetut keksit säilyvät pari kolme päivää) jos niitä joku ei syö ennen sitä.. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että rasvaisemmat keksit säilyvät vähemmän aikaa. Yleensä ohjeissa mainitaan, jos keksit ovat parhaimmillaan heti syötynä. Muista säilyttää keksiastiaa kuivassa ja viileässä. Perinteiset peltiset keksipurkit tai tölkit sopivat mainiosti. Erittäin hauraat keksit kannattaa latoa purkkiin tai rasiaan kerroksittain ja laittaa kerrosten väliin vaikkapa palan leivinpaperia, toki voi käyttää koristeellisempiakin papereita tai vaikkapa kakkupaperia. Huomaa että keksien pitäisi olla täysin jäähtyneitä ennen purkkiin laittamista. Jos pakkaat keksejä mukaan vaikkapa eväslaukkuun, kannattaa keksit kietoa kelmuun, etteivät ne ime makuja muista ruoka-aineista joita eväslaukussa on.

 

Tölkkien / pullojen desinfiointi

Kun teet itse esim. höyrymehua, pikkelsiä, salsakastiketta tms. tarvitset desinfioituja tölkkejä tai pulloja joihin voit säilöä tuotteen. Tämä ohje pätee niin lasitölkkeihin kuin -pulloihinkin.

Pese huolellisesti tölkit/pullot ja kannet. Laita lasipurkit kylmään uuniin, suupuoli uunin takaosaa kohden ja aseta lämpö 100 asteeseen. Jos haluat varmistaa asian, voit kietoa purkit sanomalehtipaperiin ennen uuniin laittoa, sillä joskus harvoin saattaa purkit haljeta uunissa ja sanomalehti estää sirpaleiden lentelyn. Kun uuni on saavuttanut halutun lämpötilan, anna purkkien olla siellä vielä 15 min. Keitä metallikannet vedessä.

Voit halutessasi käsitellä purkit atamon liuoksella pussin ohjeen mukaan ennen tölkitystä ( 1 dl kuumaa vettä ja 1 tl atamon jauhetta sekoitetaan ja huljutetaan purkit kansi päällä sillä).

Rasvassa kypsentäminen

Rasvassa kypsentäminen eli syväpaisto vaatii 100 prosenttisen rasvan. Kasviöljyt, esim. kotimainen rypsiöljy sopii hyvin. Yhtälailla voidaan käyttää myös kookosrasvaa.

Paras keittoastia on kapea ja korkea pata. Rasvaa on oltava vähintään 4 cm:n korkeudelta. Pataan, jonka koko on 2-3 l tarvitaan 1/2-1 kg tai litra rasvaa.

Tärkeää on muistaa pitää kansi lähellä paistoastiaa, jotta mahdollisesti palamaan päässyt rasva saadaan tukahdutettua. Tukahduta syttynyt tuli kannella, älä milloinkaan kaada vettä päälle. Vesi alkaa kuohua ja räiskyä kuumassa rasvassa.

Huomioi myös, että keitettävien leivonnaisten on oltava pinnaltaan kuivia.

Kuumenna rasva, sopiva lämpötila on 160-180 astetta. Varmista oikea lämpötila pudottamalla rasvaan vaalea leipäpala. Jos leipäpala poreilee sopivasti ja on minuutissa kauniin ruskea, lämpötila on sopiva. Jos leipä ei vielä minuutissa ole oikean värinen, rasva ei ole oikean lämpöistä. Jos leipäpala taas tummuu nopeammin, on rasva liian kuumaa.

Keitä leivonnaiset rasvassa molemmilta puolilta. Nosta sitten reikäkauhalla imevälle alustalle, kuten talouspaperin päälle valumaan. Sokeroi leivonnaiset kuumina.

Siivilöi rasva heti keittämisen jälkeen ja jäähdytä se. Samaa rasvaa voidaan käyttää muutaman kerran uudestaan, kunhan se ei ole tummunut. Säilytä käytetty rasva kannellisessa astiassa viileässä, kuitenkin enintään pari kuukautta. Uudelleen käytettävän rasvan kuohumis- ja käryämistaipumus lisääntyy vähitellen ja väri, haju sekä maku muuttuvat.

Perinteinen aito kalaliemi

n. 3 kg sekakalaa (kalanpäitä, selkäruotoja ja kokonaisia pikkukaloja)
n. 3 l vettä
2 sipulia paloiteltuna
4 porkkanaa
1 juuriselleri
4 purjoa
2 laakerinlehteä
5-10 pippuria
1 pll valkoviiniä
(timjamia)
(persiljaa)
(tilliä)

1. Keitä kuorittuja, kokonaisia kasviksia, sipuleita ja mausteita n. 3 l:ssa vettä. Pidä kattilan päällä kantta, keitä seosta n. 1 tunti.
2. Siivilöi liemi. Lisää kalat ja valkoviini ja anna keitoksen kiehua miedolla lämmöllä n. 40 min.
3. Siivilöi kalat pois, voit maustaa lientä yrteillä niin halutessasi ja tarjoa vaikka kuumana juomana.

Maukkaat oliivit

Kultainen oliiviöljy ja maukkaat oliivit ovat myös eteläranskalaisen ruoan sielu.

Jokaisella seudulla on omat oliivinsa. Parhaina pidetään Pohjois-Provencessa sijaitsevan Nyonsin seudun pulleita ja aromikkaita oliiveja.

Oliivipuuta on muinaisista ajoista saakka viljelty oliiviöljyn, arvokkaan puuaineen, lehvien sekä syötävien oliivien vuoksi. Sen hedelmä on luonnostaan kitkerä, mutta fermentoinnin ja marinoinnin avulla se saadaan syömäkelpoiseksi. Historioitsijat eivät varmuudella osaa sanoa sanoa, milloin Olivien käyttö on aloitettu, mutta Anatolian ja Välimeren alueen kulttuurit ovat käyttäneet Oliiveja tuhansien vuosien ajan parantamiseen.

Toinen mielenkiintoinen fakta on tuhansia vuosia vanhat Oliivi-puut. Ne ovat yksi pisimpään luonnossa elävistä puista. Oliivi-öljy valmistetaan tekemällä Oliivista tahnaa, ja sitä sitten työstenään huolella puristamalla.

Vihreät ja mustat oliivit puhdistetaan täysin oleuropeiinin, kitkerän makuisen hiilihydraatin poistamiseksi. Toisinaan niitä myös liotetaan natriumhydroksidiliuoksessa tämän prosessin nopeuttamiseksi.

Antiikin aikana viljelijät väittivät, ettei oliivipuu menesty, jos sitä yritetään kasvattaa kaukana merestä. Theofrastoksen mukaan sitä voitiin viljellä enintään 300 stadionin (55,6 kilometrin) päässä rannikosta. Nykyajan kokemus ei täysin vahvista tällaista väitettä, ja vaikka se parhaiten menestyykin rannikoilla, ilmastoltaan sopivilla alueilla kuiten Pyreneitten niemimaalla ja Luoteis-Afrikassa, jossa talvet ovat leudot, sitä viljellään kaukana rannikoltakin.

Suurin osa oliiveista tuotetaan Välimeren läheisyydessä. Jonkin verran sitä viljellään muillakin alueilla, joissa vallitsee samantapainen Välimerenilmasto, kuten Etelä-Afrikassa, Chilessä, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa.

Tutkimukset ovat osoittaneet oliiveilla ja oliiviöljyllä olevan terveydellisesti edullisia vaikutuksia. Myös puun lehtiä käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Kaikki Välimeren maat ovat käyttäneet Oliiveja sekä Oliivi-öljyjä.Tutkimukset ovat osoittaneet että sydänsairaudet ovat vähentyneet Välimeren maissa. Oliivi-öljy on myös hyvä lasten kasvukehitykselle ja estää kasvuhäiriöitä. Kaiken muun lisäksi se on todella hyödyllinen ihonhoitoon ja sitä onkin käytetty paljon naisten kosmetiikassa.

Gulassi

Gulassi sanan kuullessasi ajatukset menevät varmasti Unkariin – katso ruokasafarin Unkari reseptit. Gulassi on Unkarin kansallisruoka, josta on olemassa lukuisia erilaisia muunnoksia muhennoksista keittoihin. Katso ruokasafarin gulassi resepti.

Kerrotaan että yhdeksännellä vuosisadalla, kun madjaarit saapuivat nykyiseen Unkariin, heillä oli muonana kuivattuja lihapaloja. Mihin tahansa he menivätkin, he valmistivat niistä ruoaksi maukasta keittoa. Myöhemmin tulivat maahan turkkilaiset ja toivat mukanaan paprikan.

Näin kehittyi vähitellen paimentolaisten yksinkertaisesta keitosta gulassi – ruoka jossa on runsaasti lihaa, paprikaa, tomaattia, sipulia ja monesti myös perunoita. Lisäksi gulassi myös yleensä maustetaan voimakkaasti.

Mm. Raholan sivuilta löydät lisätietoa gulassista.

Aidon lihaliemen keittäminen / valmistaminen

Hyvä lihaliemi on monen keiton perusta.

Erinomainen lihaliemi keitetään luista, rustoista ja sitkeistä, lihaisista ruhonosista kuten kaulasta, niskasta tai potkasta. Liemen keittämiseen sopivat niin härän, lehmän, vasikan, porsaan, lampaan kuin siivekkäidenkin ruhonosat.

Aidon lihaliemen sijaan voidaan käyttää kuutioista tehtyä lientä, tosin se ei koskaan ole aitoa lihalientä vastaavaa.

Kilolle luita, rustoja ja lihaa käytetään n. kolme litraa vettä ja 1-2 tl. suolaa. Huuhdo ja pieni ainekset tarpeen mukaan. Mitä pienempiä palaset ovat, sitä tarkemmin makuaineet irtoavat niistä. Pane aineet kattilaan ja kaada vesi niiden päälle.

Kuumenna hitaasti kiehuvaksi, kuori huolellisesti pois liemen pinnalle muodostunut vaahto. Se on tärkeää, sillä muuten ei liemestä tule kirkasta.

Lisää liemeen liemijuureksia ja maustekimppu, jossa on esim. ruohosipulia, persiljaa, laakerinlehti tai muita mausteyrttejä. Lisää suola ja pane kansi keitoksen päälle. Keitä lientä 2,5-3 tuntia. Poista luut liemestä ja siivilöi se pariin kertaan. Luissa kiinni olevat lihapalat voit paloitella ja käyttää liharuokien joukossa, mutta muista että lähes kaikki ravinto- ja makuaineet ovat jo liuenneet niistä liemeen.

Jos lientä käytetään kirkkaan lihaliemen tapaan, siitä poistetaan rasva. Helpointa on jäähdyttää liemi, jolloin rasva hyytyy pintaan ja on helppo kuoria siitä pois. Nuoren eläimen luista keitetty liemi on kirkasta ja hyytyy kylmänä mutta maultaan se ei ole yhtä voimakasta kuin vanhemman eläimen luista keitetty.

Hieno liemi voidaan vielä kirkastaa siivilöimisen  jälkeen. Se tehdään seuraavasti: poista niin paljon rasvaa kuin mahdollista ja kaada liemi puhtaaseen kattilaan. Vatkaa kevyesti 2-3 munanvalkuaista liemilitraa kohden. Murskaa myös pari pestyä kuorenpuolikasta. Lisää sekä valkuaiset että kuoret kylmään liemeen ja lämmitä sitä hitaasti miedolla lämmöllä kunnes lihaliemi on kiehumaisillaan. Vatkaa voimakkaasti.

Peitä kattila kannella, kun liemi kiehuu ja jätä se puoleksi tunniksi paikalleen. Siivilöi liemi lopuksi.

Kauanko ruoka säilyy jääkaapissa?

Jääkaapin oikea lämpötila on alle +5 astetta C.

1 päivän
-raaka, leikattu liha: jauheliha, sisäelimet ja kala
-keitetty kala
-tuore, itsepuristettu hedelmämehu

2 päivää
-raaka siipikarjan liha
-kinkku, siivutettu liha ja lihamuhennokset
-keitetyt kananmunat
-käsitellyt vihannekset ja perunat

3 päivää
-raaka ja keitetty paistiliha
-makkarat
-pehmeät juustot

4-5 päivää
-maito

7 päivää
-pekoni

2 viikkoa
-raa’at kananmunat
-kova juusto

Nämä ajat koskevat siis ns. ”avattuja pakkauksia” eli eivät umpiopakattuja tai muulla tavalla säilöttyjä elintarvikkeita. Kaikissa elintarvikkeissahan on ”parasta ennen” tai viimeinen myynti/käyttöpäivämäärä.

Elintarvikkeiden pakastusaikoja

Kauanko ruoka säilyy pakastimessa kun pakastimen lämpötila on -18 astetta C tai alempi.

2-3 kk
makkarat, äyriäiset,  mausteiset valmisateriat, leipä ja leipäjuuri

3-4 kk
jauheliha, sisäelimet, kinkku, pekoniviipaleet, rasvaiset kalat, suolainen voi, pehmeät juustot, jäätelö sekä rasvaton ja kevytmaito

4-6 kk
naudan-, lampaan-, sian- ja vasikanliha. Ankan, hanhen ja jäniksen liha. Hedelmämehut, kovat juustot, kakut.

6-8 kk
vähärasvaiset kalat, sienet, tomaatti, vihannessekoitukset, kerma, suolaton voi

8-10 kk
marjat, useimmat hedelmät

10-12 kk
useimmat vihannekset, marjat, broilerin ja kanan liha, kalkkuna, riista.

Balsamiviinietikka

Yksi italialaisen keittiön ikivanhoista helmistä on balsamiviinietikka. Tummassa, miltei mustassa balsamicossa on etikan väkevyyttä jäljellä enää nimeksi. Balsamiviinietikka on tehty tuoreesta hiivattomasta viinirypälemehusta. Puutynnyreissä useita vuosia ja jopa 25 vuotta kypsytetty etikka on aromiltaan aavistuksen makeaa, täyteläistä kuin laadukas viini.

Kasvisruokien höysteenä balsamiviinietikka on omiaan. Jo pieni loraus salaatin pinnalle, keittoon tai sienikastikkeeseen tekee ihmeitä ruoalle.

Kokeilemisen arvoinen alkupala on ohuiksi viipaleiksi leikattu parmesaanijuusto balsamiviinietikkaan kastettuna.