Juustokohokas resepti

Tämä juustokohokas resepti oli juustoreseptikisan kakkonen. Sinappijauhe ja cayennepippuri antavat juustokohokkaalle hienon säväyksen. Juustokohokas resepti on kirjasta: Kaisa Sillanpää – Reseptikuningatar, palkittua kotiruokaa

25 g voita
1,5 rkl vehnäjauhoja
1 dl maitoa
50 g juustoraastetta
2 munankeltuaista
3 munanvalkuaista
ripaus cayennepippuria ja sinappijauhetta
rouhittua mustapippuria ja suolaa maun mukaan

korppujauhoa

Pinnalle: juustoraastetta

1. Voitele ja jauhota korppujauhoilla kolme 2 dl kohokasvuokaa tai kuppia
2. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon vehnäjauhot
3. Lisää maito ja sekoita seos tasaiseksi
4. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon juustoraaste Mausta cayennepippurilla, suolalla ja mustapippurilla. Anna hieman jäähtyä.
5. Lisää keltuaiset
6. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele lusikalla varovasti seokseen
7. Täytä vuoat seoksella, jätä n. pari senttiä vajaaksi reunasta. Ripottele pinnalle hieman juustoraastetta.
8. Kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia. Tarjoa suoraan uuninlämpiminä.

Koivunlehtitee – luonnonmukainen nesteenpoistaja

Koivu on Suomen kansan keskuudessa tärkeä kasvi. Koivunmahlaa juodaan keväisin virkistykseksi ja kesällä koivun tuoreista oksista valmistetaan saunavastat.

Koivun lehtiä lisätään teehen ja nautitaan verta puhdistavana, virtsaneritystä lisäävänä ja verenpainetta alentavana rohtona. Kansan keskuudessa koivupuun tuhkasta on valmistettu juomaa ja nautittu syövän hoidoksi.

Alkukesällä koivun lehtiä voi käyttää tuoreena mm. salaatteihin. Kesällä kannattaa kerätä tuoreita koivun lehtiä ja kuivata niitä teesekoituksia varten. Parasta lehtien keräysaikaa on touko-kesäkuu. Koivua käytetään teen ainesosana mm. nestettä poistavan vaikutuksen vuoksi. Vaikutus on voimakas, joten koivunlehtiteetä ei pidä juoda yhtäjaksoisesti useita päiviä.

Koivun lehdet ovat hyvin c-vitamiinipitoisia – rauduskoivun lehdissä on noin kolmannes enemmän C-vitamiinia kuin hieskoivun lehdissä. Koivunlehdissä on myös A-vitamiinin esiastetta sekä B2 ja B3 -vitamiineja. Pitoisuudet laskevat lehtien vanhetessa ja niitä kuivattaessa. Parhaiten C-vitamiini säilyy nopeassa tehokkaassa kuivauksessa.

Koivunlehtiteetä voi tehdä kuivatuista tai tuoreista lehdistä, laita lehtiä kannuun/pannuun ja kaada kiehuvaa vettä päälle. Anna hautua 2-3 minuuttia ja nauti.

Lähteet:
Lintulan luostarin Yrttiopas
Wikikko

Espanjalainen tomaattisalaatti

Serrano kinkku on tyypillinen espanjalainen suolattu ja ilmakuivattu kinkku. Se on espanjalaisen tomaattisalaatin tärkein ainesosa ja antaa tälle salaatille sen erityisen maun. Tämä ruokaisa tomaattisalaatti maistuu makoisalta ihan sellaisenaankin, mutta espanjalaiseen tyyliin se tarjotaan tuoreen leivän kera.

100 g Serrano kinkkua

3 (n. 300 g) tomaattia

250 g  kirsikkatomaatteja

2 salottisipulia

1-1 1/2 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl ekstra neitsytoliiviöljyä

1 1/2 dl hienonnettua persiljaa

1 dl hienonnettua basilikaa

1/4 tl sokeria

mustapippuria

 

1. Levitä kinkkuviipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda kinkkuja uunin grillivastuksen alla 200 asteessa n. 5 min kunnes kinkkuviipaleet ovat rapeita, varo kuitenkin polttamasta niitä.

2. Kuutioi tomaatit ja puolita kirsikkatomaatit. Kuori ja hienonna salottisipulit.

3. Sekoita kulhossa tomaatit ja hienonnetut salottisipulit. Lisää joukkoon viinietikka, oliiviöljy ja hienonnetut yrtit. Mausta sokerilla ja ripauksella pippuria. Murenna rapeat kinkkuviipaleet salaattiin ja sekoita.

Thaimaalaiset kalapihvit resepti

Thaimaalaisiset kalapihvit maistuvat maukkailta esim. riisin, raikkaan salaatin ja valmiin maapähkinä-kookoskastikkeen kera, jota myydään monissa kaupoissa. Ja mikä parasta, loihdit helposti näitä herkullisia thaimaalaisia kalapihvejä ihan perus pakastekalasta.
Ohjeella valmistuu n. 16 kpl pihvejä.

n. 600 g pakastekalaa, esim. seitiä, kalakuutioita tms.
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 rkl kalakastiketta
10 kpl kaffirlimetinlehtiä murennettuina
2 rkl punaista currytahnaa
1 limetin mehu
1 kananmuna
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl korianteria hienonnettuna
voita paistamiseen

1. Ota kala ajoissa sulamaan. Kala saa olla hieman kohmeinen, muttei kuitenkaan jäinen.
2. Hienonna korianteri ja valkosipulinkynnet. Purista limetin mehu.
3. Pilko sulanut kala tarvittaessa pienempiin osiin ja laita monitoimikoneen kulhoon. Lisää joukkoon kaikki kalapihvien ainekset korianteria lukuun ottamatta. Anna koneen leikkuuterän käydä, kunnes aineksista muodostuu tasainen massa.
4. Lisää joukkoon korianteri ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Muotoile murekemassasta 16 pihviä.
5. Paista kalapihvejä pannulla voissa 2-3 min kummaltakin puolelta.

Zaida-kakku resepti

Zaida-kakku on herkullinen yksinkertaisista aineksista huolimatta tai ehkä juuri siksi, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuttavuus. Kakun valmistaminenkin on varsin helppoa. Ainoa pikku mutka alkuperäisessä reseptissä on se, että mitat on annettu ns. vanhanaikaisesti.

Siksi tämä resepti onkin ”suomennettu nykykielelle”, koska alkuperäisessä reseptissä esiintyvä kkp=kahvikuppi on monelle (varsinkin kokemattomalle) hieman epämääräinen mitta. Eipähän jää kokeilematta tämä zaida-kakku reseptiä ainakaan siksi, että olisi epävarma mitoista.

2 munaa
3 dl sokeria
1 1/2 dl maitoa tai hapanta kermaa
150 g voita tai margariinia sulatettuna
4 1/2 dl karkeita vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua kardemummaa

1. Vatkaa sokeri ja munat keskenään vaahdoksi.
2. Lisää joukkoon maito, voisula ja kardemumma.
3. Mittaa jauhot toiseen kulhoon ja sekoita niihin leivinjauhe.
4. Sekoita kaikki ainekset keskenään, älä kuitenkaan enää vatkaa.
5. Kaada seos voideltuun ja korppujauhotettuun torvivuokaan. Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 40-50 min. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos tikkuun jää taikinaa anna paistua vielä hetki.
6. Kumoa kakku vuoasta ja anna sen jäähtyä, halutessasi voit koristella kakun ripauksella sokeria tai tomusokeria.

Lohikulibjaka – Venäläinen piiras resepti

Pitkänomainen kulibjaka on venäläisistä piiraista tunnetuimpia. Se täytetään tyypillisimmin lohella tai kuhalla, mutta myös liha-, sieni- ja kaalitäytteiset kulibjakat tunnetaan. Perinteinen tapa syödä kulibjakaa on nauttia sitä täytteen mukaan joko kala- tai lihaliemen kera.

Ohjeella valmistuu n. 10 viipaletta lohikulibjakaa.

Taikina:

500 g valmista voitaikinaa

tai

8 dl vehnäjauhoja
250 g voita
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
n. 10 rkl kylmää vettä

Täyte:

1 dl rikottuja ohrasuurimoita tai puuroriisiä
1 kala- tai kasvisliemikuutio
6 munaa
600 g lohifileetä
2 rkl voita paistamiseen
1 purjo (n. 250 g)
1/2 dl valkoviiniä
1 ruukku tilliä
musta- tai valkopippuria
suolaa
50 g voita
1 rkl sitruunamehua
1 tl juoksevaa hunajaa

Voiteluun:

muna

1. Jos teet itse voitaikinan, tee se hyvissä ajoin jääkaappiin odottamaan. Nypi vehnäjauhot, voi ja suola muruiksi. Lisää öljy sekä kylmää vettä vähitellen, kunnes taikina on tasaista ja sen saa muotoiltua palloksi. Jaa taikina kahteen osaan, kääri kelmuun ja nosta jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.
2. Keitä ohra tai riisi liemikuutiolla maustetussa vedessä kypsäksi.
3. Keitä kananmunat koviksi.
4. Nypi lohesta pinseteillä piikit ja poista nahka. Leikkaa kalafilee ohuiksi viipaleiksi.
5. Halkause purjo, huuhtele ja silppua. Kuullota purjosilppu pannulla voissa pehmeäksi.
6. Jaa valkoviini lohelle ja purjolle. Mausta molemmat pippurilla ja suolalla.
7. Erottele keitettyjen munien valkuaiset ja keltuaiset. Hienonna valkuaiset ja murenna keltuaiset. Mausta nekin suolalla ja pippurilla.
8. Hienonna tilli.
9. Kauli toinen taikinapalloista n. 40×25 cm:n suorakaiteeksi ja nosta leivinpaperin päälle. Levitä suorakaiteelle ohra tai riisi, mutta jätä reunoille muutama sentti taikinaa näkyviin. Levitä riisi- tai ohrakerroksen päälle purjosilppu, hienonnetut valkuaiset, murennetut keltuaiset, tillisilppu ja lohiviipaleet.
10. Paloittele voi ja asettele palat täytteen päälle. Valuta täytteen päälle sitruunamehu ja hunaja. Voitele taikinan reunat munalla.
11. Kauli toinen taikinapallo ja nosta täytteen päälle. Painele reunat tiiviisti yhteen  ja leikkaa ylimääräinen taikina pois. Voitele reunat jälleen munalla ja taita ylöspäin. Painele haarukalla kiinni.
12. Muotoile jäljelle jääneestä taikinasta koristeita. Voitele piiras munalla ja asettele koristeet paikoilleen piiraan päälle. Voitele nekin munalla. Pistele haarukalla reikiä piiraaseen ja jos mahdollista laita piiras kylmään puoleksi tunniksi.
13. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja paista kulibjakaa n. tunti. Tarjoile lämpimänä tai haaleana.

Spanokopitta – Pinaattipiiraat resepti

Suurimman jäljen nykykreikkalaisiin ruoka- ja leivontatapoihin ovat jättäneet turkkilaiset, jotka hallitsivat aluetta 1400-luvulta 1800-luvun alkuun. Muiden muassa litteä pita-leipä sekä ohuen ohut filotaikina ovat Turkin tuliaisia, jotka ovat nykyään tärkeä osa kreikkalaista keittiötä. Näissä pinaattipiiraissa käytetään tuota mainittua filotaikinaa. Filotaikina on taikina, joka valmistetaan pääasiassa vehnäjauhosta ja vedestä. Filo-taikina on kevyempi vaihtoehto voitaikinalle. Ohjeella valmistuu n. 20 kpl spanokopitta piiraita

450 g  pakastepinaattia
2 (200 g) sipulia silputtuna
400 g  fetajuustoa
1 dl silputtua persiljaa
1 dl silputtua tilliä
1 tl kuivattua minttua
1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

1 pkt (450 g) filotaikinaa
n. 1 1/2 dl oliiviöljyä

 

1. Ota filotaikina sulamaan.
2. Laita pinaatit ja sipulit pinnoitetulle pannulle. Paista seosta välillä kääntäen, kunnes neste on haihtunut. Seoksen tulee olla mahdollisimman kuivaa.
3. Kaada pinaatti-sipuliseos kulhoon ja sekoita joukkoon murennettu fetajuusto sekä loput ainekset.
4. Leikkaa filotaikinasta koko taikinalevyn pituinen suikale, jonka leveys on n. 10 cm. Pidä loppu taikina peitettynä, ettei se kuivu.
5. Aseta suikale pituussuuntaan itsestäsi poispäin. Sivele suikale oliiviöljyllä ja nosta taikinasuikaleen alapäähän reilu ruokalusikallinen täytettä. Käännä suikaleen oikea alakulma täytteen päälle kolmioksi. Käännä kolmio yläsivuaan pitkin eteenpäin ympäri. Käännä koko kolmio nyt pitkää sivuaan pitkin oikealle ympärille. Käännä kolmio sitten pitkää sivuaan pitkin vasemmalle. Jatka, kunnes koko taikinasuikale on kieputettu kolmion ympärille. Jos taikina on kovin kuivaa ja repeilee, kiedo vielä ympärille toinen kokonainen tai puolikas taikinasuikale. Löydät monista filopakkauksista mallipiirroksen piiraiden taittelua varten. Taittele loputkin piiraat valmiiksi. Taittele piiraat tiiviisti, jotta täyte ei karkaa paistettaessa.
6. Voitele lopuksi kolmion pinta öljyllä ja siirrä piiras pellille leivinpaperin päälle. Tee kaikki piiraat näin.
7. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja paista piiraita 10-15 min. Kunnes piiraat ovat kauniisti ruskistuneet. Tarjoa lämpiminä tai huoneenlämpöisinä.

Vinkkejä pikkuleipien leipomiseen

Keksi tai pikkuleipä -nimikkeen alle voidaan laittaa valtava määrä mitä erilaisempia leivonnaisia, aina makeista suolaisiin ja arkisista juhlaviin. Nämä pikku naposteltavat ovat monesti niitä jotka ensimmäisenä katoavat parempiin suihin, koska niitä rakastavat niin aikuiset ja lapsetkin ympäri maailman. Tähän artikkeliin on kerätty muutamia pikku vinkkejä, joiden avulla onnistuminen on kokemattomaltakin leipojalta varmempaa. Pikkuleipien valmistaminen saattaa tuntua varsinkin kokemattomasta vaikealta, mutta jos noudatat reseptiä huolellisesti se on tosiasiassa hyvin yksinkertaista. Ja uunituoreiden pikkuleipien tuoksusta voi nauttia yhtä paljon kuin niiden syömisestä tai leipomisestakin, tosin kuka voi vastustaa kiusausta maistaa edes yksi..

Taikinan valmistus
Leipomisessa yleensäkin on tärkeintä seurata ohjetta tarkasti ja mitata aineet huolellisesti. Siksi kannattaa käyttää oikeita mittalusikoita tavallisten sijaan. Mittaa aina tasamitallisia, pyyhkäise mitan yli menevä aines pois sormella tai vielä mieluummin veitsellä. Myös talousvaaka ja mittakulhot/-astiat ovat tarpeellisia ja tarkka mittakannu on tärkeä nesteitä mitattaessa. Nestemäärät kannattaa tarkistaa mitta-astian ollessa tasaisella alustalla silmien tasolta. Kannattaa myös varata iso siivilä jauhojen seulomista varten, seulomalla taikinasta tulee tasaisempaa. Myös leivinjauhe ja mausteet sekoittuvat taikinaan tasaisemmin siivilän läpi seulottuna. Hunaja ja siirappi on hankalia mitata, ne kannattaa mitata tilavuuden mukaan tai punnitsemalla. Jotta hunaja tai siirappi ei tarttuisi mitta-astiaan, kannattaa kostuttaa astia vedellä tai joissakin tapauksissa ruokaöljyllä.

Nypityt taikinat
Nypityissä taikinoissa rasva lisätään jauhoihin sormin nyppimällä, kunnes seos on hienoa mutta ryynimäistä. Jotta taikinasta ei tulisi löysää ja tarttuvaa käytä kylmää, jähmeää rasvaa (varsinkin jos rasvaa on runsaasti suhteessa jauhojen määrään). Käsittele taikinaa kevyesti ja niin vähän kuin mahdollista. Valmiin pikkuleivän koostumus riippuu rasva- ja sokerimäärän suhteesta. Mitä enemmän rasvaa, sen pehmeämpi keksi ja mitä enemmän sokeria, sen rapeampaa. Kun taikinaan lisätään leivinjauhetta, lisääntyy kuohkeus ja mureus. Monesti taikina kiinteytetään munalla, keltuaisilla tai maidolla niin tanakaksi, että sitä pystyy kaulimaan. Joissakin pikkuleipätaikinoissa on niin paljon rasvaa, että ne eivät tarvitse lisäksi munia tai maitoa.

Vaahdotetut taikinat
Vaahdotetun taikinan valmistus perustuu hyvin yksinkertaiseen asiaan, eli rasvaa ja sokeria hierotaan ja vatkataan kunnes seos on vaaleaa ja koostumukseltaan kevyttä ja vaahtomaista. Vatkaaminen tehdään monesti sähkövatkaimella, mutta perinteinen puukauhakin käy. Jauhoa lisättäessä taikinasta riippuen on monesti kuitenkin apuvälineistä luovuttava ja jatkettava loppuun käsin. Vaahdotetut taikinat ovat pehmeämpiä kuin nypityt. Useimmat vaahdotetuista taikinoista voi kaulia heti, mutta jotkin on jäähdytettävä esim jääkaapissa, jotta ne olisivat tarpeeksi jähmeitä kaulittavaksi. Jäähdyttämistä kannattaa muutenkin kokeilla jos taikina tuntuu vaikealta kaulia tai muuten käsitellä. Kääri vain taikina muovikelmuun ja laita vähäksi aikaa jääkaappiin. Taikina ei kuitenkaan saa jähmettyä liiaksi, sillä silloin se helposti murenee ja sitä on jälleenvaikeaa kaulia. Laita taikina mieluummin jääkaappiin, kuin että lisäisit siihen jauhoja. Taikinat joissa sokerin osuus on suuri ovat pehmeämpiä kuin vähäsokerisemmat, joten ne on järkevää jäähdyttää sekä ennen kaulimista että ennen paistamista.

Vatkatut taikinat
Vatkaamalla valmistetut taikinat vatkataan ennen jauhojen lisäämistä niin paksuksi vaahdoksi, että siihen vatkaimesta syntyvä jälki jää näkyviin ainakin viideksi sekunniksi.

Tuorepikkuleivät ja suklaan sulatus
Näitä pikku naposteltavia jotka eivät ole pikkuleipiä oikeastaan lainkaan, ei paisteta ollenkaan. Ne valmistetaan usein sulattamalla esim suklaata ja yhdistämällä siihen erilaisia aineksia. Niiden valmistus on usein hyvin helppoa ja nopeaa, mutta jähmettyäkseen kunnolla ne vaativat pitkän jäähdytysajan. Suklaata sulatettaessa tulee olla tarkkana, ettei seos kuumene liikaa sillä silloin suklaa muuttuu karvaan makuiseksi ja rakeiseksi. Parhaiten sulattaminen tapahtuu vesihauteessa, eli kulhossa joka on asetettu kuuman vesikattilan päälle. Kulhoksi kannattaa valita niin suuri kulho että sen reunat ylettyvät kattilan reunojen yli, sillä silloin vesi tai höyry ei pääse suklaan sekaan. Vesi suklaan seassa muuttaa sen paksuksi ja ryynimäiseksi. Sulatuskulhon pohja ei myöskään saisi olla vedessä, vaan selkeästi sen yläpuolella. Vesi kannattaa pitää miedosti poreilevana, älä päästä sitä kiehumaan. Suklaan sulatus onnistuu myös mikrossa. Tämä keino on käyttökelpoinen esimerkiksi kun suklaata tarvitaan vain pieniä määriä esim. keksien kuorrutukseen. Silloin kannattaa lämmittää kulhoa varovasti vain lyhyitä hetkiä kerrallaan ja sekoittaa välillä, kunnes suklaa on tarpeeksi juoksevaa. Tuorepikkuleivät kannattaa säilyttää jääkaapissa, etteivät ne pehmene. Parhaita ne ovat hieman viileinä tarjoiltuna.

Marenkipohjaiset pikkuleivät
Nämä pikkuleivät valmistetaan valkuaisia vatkaamalla vaahdoksi, joka sitten kovetetaan uunissa. Valkuaisvaahtoon voi yhdistää esim. manteleita tai pähkinöitä. Nämä pikkuleivät voidaan muotoilla mm. pursottamalla, mutta voit yhtä hyvin nostella taikinaa lusikalla pellille.

Sulattamalla valmistetut taikinat
Sulattamalla valmistetuissa taikinoissa ainekset kiehautetaan yhteen ja sen jälkeen taikina jäähdytetään. Näissä taikinoissa on yleensä runsaasti sokeria, siirappia tai hunajaa, joten taikina saattaa lämpimänä olla melko tarttuvaa. Tällainen taikina kannattaakin jäähdyttää kunnolla, jolloin se ei tartu yhtä helposti. Vältä lisäämästä ylimääräisiä jauhoja. Tällä tavalla valmistetaan mm. piparkakkuja, mutta myös monia muita pikkuleipiä.

Jääkaappipikkuleivät
Näissä taikina tulee jäähdyttää perusteellisesti jääkaapissa ennen kuin se voidaan viipaloida paistamista varten. Vinkkinä, taikinaa voidaan säilyttää jääkaapissa jopa viikon ajan ennen paistamista. Jääkaappitaikinat valmistetaan useimmiten vaahdottamalla. Ne leviävät paistamisen aikana, joten asettele keksit pellille kauas toisistaan.

Kauliminen
Mikä tahansa tarpeeksi iso tasainen alusta käy kaulimiseen, mutta iso marmorilaatta on ihanteellinen (mutta ei välttämätön) erityisesti rasvaisille ja pehmeille taikinoille, koska se pysyy mukavan viileänä. Kaulimeksi käy hätätapauksessa vaikka puhdas lasipullo, mutta kaupoista on saatavilla mitä erilaisempia kaulimia. Sekä kaulin että alusta kannattaa jauhottaa kevyesti, jottei taikina tartu niihin kiinni. Liikaa jauhottamista tulee kuitenkin välttää, ettei taikinasta tule liian kuivaa jolloin taikinan käsittely saattaa olla hankalaa. Myös paistoaikaan, väriin tai muihin ominaisuuksiin voi tulla muutoksia. Kauli mahdollisimman kevyesti, siirtele taikinaa ja jauhota ohuelti sen alta vähän väliä. Joskus apuna voi käyttää leivinpaperia, ja joissakin ohjeissa neuvotaankin kaulimaan leivinpaperin päällä tai niiden välissä. Leivinpaperi tosin helposti liukuu työpöydällä, mutta asiaa voi auttaa kostuttamalla alustaa kevyesti ja asettamalla sitten leivinpaperi siihen. Liika jauho kannattaa harjata kevyesti pullasutilla pois pikkuleipien päältä, jauhot pilaa keksin ulkonäön ja saattaa palaa uunissa.

Muotoilu
Yksinkertaisimmillaan pikkuleivät voi muotoilla leikkaamalla (ohutteräisellä terävällä) veitsellä tai käyttämällä taikinapyörää. Tietenkin on olemassa vaikka minkä muotoisia muotteja, joita on valmistettu mm. metallista tai muovista. Kaikkein parhaiten toimii muotti, jossa on terävä kunnolla leikkaava reuna. Muotin voi myös jauhottaa ennen käyttöä, silloin pikkuleipä ei tartu muottiin kiinni. Pikkuleipä kannattaa siirtää lastalla työpöydältä pellille. Monet pikkuleipätaikinat pystyy myös pursottamaan. Metalliset pursottimen päät eli tyllat ovat yleensä parempia, sillä niillä syntyy tarkempaa jälkeä. Tanakammille taikinoille sopii pursottimeksi taikinaprässi jossa yleensä on eri muotoisia levyjä, joiden läpi pystyy helposti puristamaan monen muotoisia pikkuleipiä.

Paistaminen ja jäähdyttäminen
Tavallinen uunipelti kannattaa peittää leivinpaperilla jolloin välttyy sen pesemiseltä. Jos kuitenkin pelti pitää pestä, kannattaa se kuivata huolellisesti ettei se ruostu. Kannattaa paistaa keksitaikinasta aina koeleivos, varsinkin jos ei aiemmin ole käyttänyt kyseistä uunia. Paistoajat ja lämpötilat vaihtelevat uunista riippuen, joten annetut ajat ja lämpötilat ovat suuntaa antavia. Joissakin uuneissa peltiä pitää välillä kääntää, jotta paistotulos olisi tasainen. Jopa pellin materiaali saattaa vaikuttaa paistamisaikaan, koska toiset metallit johtavat lämpöä paremmin kuin toiset. Kypsymistä kannattaa siis seurata uunin vierestä tarkkaavaisesti, keksit palavat herkästi. Pikkuleivät kannattaa nostaa pelliltä pois muutaman minuutin kuluttua, sillä heti uunista otettuna keksit ovat usein pehmeitä. Joustavalla ohuella paistinlastalla saa kätevästi hauraatkin pikkuleivät pelliltä nostettua ritilälle jäähtymään. Jäähdytys ritilällä nopeuttaa jäähtymistä. Toiset keksit on tarkoitus saada käyräksi tai kulhomaiseksi, se onnistuu nostamalla keksit lämpiminä jonkin sylinterin tai pyöreän kappaleen kuten kaulimen tai kulhon päälle jäähtymään.

Säilytys
Pikkuleipätaikinaa voidaan säilyttää kelmuun käärittynä jääkaapissa jopa viikon, ennen paistamista. Jääkaapista on sitten kätevää ottaa taikina esille tarvittaessa ja paistaa sopiva määrä vaikkapa yllätysvieraille. Varsinkin vähärasvaisia pikkuleipiä voi säilyttää leivontavalmiina myös pakastimessa. Pikkuleivät kannattaa pakastaa paistamattomina ja valmiiksi muotoiltuina. Pakasta keksit kelmulla päällystetyllä pellillä koviksi ja pakkaa pakastuneet keksit pakasterasioihin. Kanteen kannattaa merkitä mm. valmistuspäivämäärä, määrä ja paisto-ohjeet. Tällä tavalla keksit on helppo säilyttää, löytää ja ottaa esille tarvittaessa. Voit säilyttää keksejä pakasteessa jopa kolme kuukautta. Paista pakastetut keksit reseptiin merkityn lämpötilan mukaan, lisäät vain muutaman minuutin paistoaikaa.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paistettuja pikkuleipiä kannattaa säilyttää ilmatiiviissä rasiassa, jossa ne hyvinkin säilyvät viikon (hyvin rasvaiset, täytetyt tai kuorrutetut keksit säilyvät pari kolme päivää) jos niitä joku ei syö ennen sitä.. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että rasvaisemmat keksit säilyvät vähemmän aikaa. Yleensä ohjeissa mainitaan, jos keksit ovat parhaimmillaan heti syötynä. Muista säilyttää keksiastiaa kuivassa ja viileässä. Perinteiset peltiset keksipurkit tai tölkit sopivat mainiosti. Erittäin hauraat keksit kannattaa latoa purkkiin tai rasiaan kerroksittain ja laittaa kerrosten väliin vaikkapa palan leivinpaperia, toki voi käyttää koristeellisempiakin papereita tai vaikkapa kakkupaperia. Huomaa että keksien pitäisi olla täysin jäähtyneitä ennen purkkiin laittamista. Jos pakkaat keksejä mukaan vaikkapa eväslaukkuun, kannattaa keksit kietoa kelmuun, etteivät ne ime makuja muista ruoka-aineista joita eväslaukussa on.

 

Herkullinen munakasrulla – resepti

Munakasrulla on täyttävä ja maistuva ruoka, jonka täyttämiseen käytin tällä kertaa kinkkusuikaleita ja keltaista paprikaa. Munakasrullan täytteenä voit käyttää makusi mukaan mitä haluat, kuten esim. salamikuutioita, makkaraa, kasviksia, fetajuustoa jne.

Tarjoa kaverina vaikka raikasta salaattia.

6 munaa
2,5 dl maitoa
1 tl suolaa
1/3 tl valkopippuria
150 g kinkkusuikaleita
1/2 keltainen paprika
0,5 – 1 dl juustoraastetta

1. Sekoita kulhossa munat, maito, suola ja valkopippuri. Älä vatkaa, mutta riko munien rakenne hyvin.
2. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle, korkeareunaiselle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 min.
3. Ota munakas uunista ja kumoa se toiselle leivinpaperille.
4. Ripottele munakkaan päälle kinkkusuikaleita, kuutioitua paprikaa ja juustoraaste.
5. Kääri munakas rullalle ja laite vajaaksi 10 minuutiksi takaisin uuniin, eli kunnes juusto sulaa.

Chilin säilöntä

Chilin säilöntä etikkapohjaiseen mausteliemeen on melko vaivaton toimenpide ja varmistaa että herkkua on saatavilla pitkään satokauden jälkeenkin. Ongelmana monilla tietenkin on että millainen mausteliemen pitäisi olla?

Käytän itse chilin säilöntään tätä Chilivaarin ohjetta, ainoastaan määriä olen hieman muutellut. Tällä ohjeella olen säilönyt monenlaisia chilejä. Tänä vuonna mm. jalapenoja ja Starfishin ja Championin sekoitusta.

Tarvitset sopivia purkkeja, sen mukaan paljonko chilejä on säilöttäväksi ja kuinka tiiviisti tunget chilejä purkkeihin. Jos haluat säilöä chilit pidemmäksi aikaa, voit laittaa Atamonia mukaan.

chilejä, esim. Jalapeno – sopivan kokoisiksi paloiteltuna/viipaloituna

Mausteliemi:
4 dl vettä
1 – 1,5 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl hunajaa
0,5 dl sokeria
1-2 tl merisuolaa
1 sitruunan mehu

1. Desinfioi purkit ja kannet.
2. Sekoita liemen ainekset ja kiehauta chilit mausteliemessä. Jos haluat rapsakampia chilejä, jätä chilit kiehauttamatta.
3. Täytä tölkit chileillä ja kaada maustelientä chilien päälle niin että purkki täyttyy piripintaan.
4. Sulje tölkit ilmatiiviisti. Säilytä pimeässä ja viileässä.